Varjoisan paikan kesäkukat

Varjoisan paikan kesäkukat valitaan valon määrän perusteella. Kasvupaikkaa voi kutsua varjoisaksi, kun kasvit saavat suoraa auringonvaloa alle pari tuntia päivässä. Mikäli aurinko paistaa 3–5 tuntia, paikka on puolivarjoinen. Valon vähyys rajoittaa etenkin isokukkaisten perennojen valikoimaa. Saatavana on kuitenkin monia pienikukkaisia ja lehteviä lajeja, joiden vihreys ilahduttaa koko kesän. Jos kaipaat vinkkejä kesäkukkkien kasvatukseen läpi kesän, katso Kesäkukkien kasvatus -artikkelistamme lisää ohjeita.

Suikeroalpi verhoaa maanpinnan nopeasti ja sopii nurmikon korvikkeeksi.

Kukintojen väriä pohtivan on hyvä pitää mielessä, että vaaleakukkaiset perennat erottuvat katveessa tummia paremmin. Niukassa valossa viihtyviä perennoja ovat esimerkiksi kuunliljat, peittokurjenpolvi, töyhtöangervot, rentoakankaali, suikeroalpi, pikkutalvio ja jaloangervo.

Jaloangervo kukkii runsaimmin puolivarjossa.

Helppohoitoinen istutus nojaa muhevaan kasvualustaan, sillä varjoisan paikan kesäkukat nauttivat kosteahkosta ja multavasta maasta. Rönsyansikka tekee poikkeuksen sääntöön ja menestyy kuivassakin maassa.

Pikkutalvio on varjon kukkija.

Kun multakerroksen alla piilee pehmeä ja hyvärakenteinen pohjamaa, juuret saavat otettua riittävästi vettä ja ravinteita. Tällöin perennoille riittää 20–40 sentin multakerros. Jos taas pohjamaa on hiekkaa tai karkeaa maa-ainesta, tätä paksumpi kasvualusta on paikallaan. Savisen pohjamaan päälle kasattu kohopenkki tai kumpare vähentää märkyyden haittoja.

Lehtevä ja helppohoitoinen kuunlilja on loistovalinta myös kukkapenkin reunaan.

Katso myös vinkit kesäkukkien valintaan aurinkoiselle ja paahteiselle paikalle