Syysleikkausta kannattaa välttää sienitautien leviämisen estämiseksi. Poikkeuksena runsaasta mahlavuodosta kärsivät kirsikat, luumut ja vaahterat, jotka leikataan loppukesällä.
Leikkaaminen on aina rasite kasville, siksi puita ja pensaita ei leikata vain leikkaamisen vuoksi. Oksien ja versojen poistolle pitää olla aina syy, joka yleensä on joko muodon tavoittelu, sadon lisääminen tai kasvin uudistaminen ja nuorentaminen. Mieluummin leikataan usein ja vähän kerrallaan. Hyvä nyrkkisääntö on että puuta saisi leikata max. 1/3 sen latvuston massasta.
Tarvitset:
- terävät oksasakset, ehkä myös sahan
- tikkaat
Yli kahden sentin paksuiset oksat kannattaa sahata. Isot leikkauspinnat suojataan haavanhoitoaineella, joka nopeuttaa haavan umpeutumista sekä ehkäisee tautien leviämistä haavan kautta.
Tekniikka
Oikea leikkaustekniikka on tärkeä. Oksa katkaistaan niin että oksankaulus säilyy, mutta ei jää tapille. Oksankaulus, poimuttunut osa oksan juurella, kuroutuu umpeen ajan kuluessa ja leikkaushaava menee umpeen. Paksut oksat sahataan ensin alapuolelta ja vasta sitten päältä, jolloin oksa irtoaa repimättä runkoa.
Puusta poistetaan latvuston sisään kasvavat, toisiaan hankaavat ja runkoon nähden terävässä kulmassa kasvavat oksat sekä kilpalatva. Oksa typistetään latvustosta ulospäin kasvavan silmun yläpuolelta, jolloin se haarautuu oikeaan suuntaan. Edellisen vuoden runsas leikkaus saattaa puu innostua kasvattamaan runsaasti vesiversoja. Tämä on ihan luonnollista ja vesiversot kannattaa leikata pois heti kun niitä havaitsee.Juurivesoja ja kuolleita oksia voi ja kannattaa poistaa milloin vain.
Usein näkee leikattavan puita tapille, eli latvuksen lehtiä tuottavat osat leikataan pois. Tätä kannattaa välttää, koska sen jälkeen puu ei palaudu luonnolliseen muotoonsa ja kasvattaa hurjan määrän vesiversoja. Jos vanhaa puuta joutuu leikkaamaan sen suuren koon vuoksi, säilytetään päärunko ja leikataan ylös- ja ulospäin suuntautuvien oksien haarojen yläpuolelta. Parempi vaihtoehto on kuitenkin kaataa liian suuret puut ja istuttaa tilalle matalana pysyviä lajeja.
Pensaat kaipaavat nuorennusta
Sekä marja- että koristepensaiden leikkauksen pätee sama ohje kuin puilla; mieluummin usein ja vähän. Silloin ne pysyvät ilmavina ja pensaan sisään pääsee valoa, eivätkä ne muutu risuuntuneiksi.
Marjapensaita tarvitsee harvoin leikata ensimmäisen 4 vuoden aikana. Sitten on aika harventaa vanhimpia, satoa tuottamattomia versoja. Ne poistetaan aina joko maanpinnasta saakka tai hyvin kehittyneen sivuhaaran yläpuolelta. Jos marjapensaan säännöllinen leikkaus on päässyt unohtumaan useampana vuonna peräkkäin, uudistetaan pensas kolmen vuoden aikana. Ensimmäisenä vuonna leikataan 1/3 versoista maata myöten, seuraavan taas 1/3 ja viimeisenä vuonna loput. Jos pensasta vaivaa tauti tai tuholaiset, hävitä se ja istuta uusi terve yksilö tilalle.Harvennusleikkaus sopii lähes kaikille koristepensaille.
Vuosittainen huonokuntoisten ja vanhimpien versojen poisto säilyttää pensaan nuoren näköisenä. Se sopii erityisesti lajeille jotka muodostavat vain vähän tyviversoja esim. syreenit, sirotuomipihlaja ja marjaomenapensas.
Alasleikkaus on paras tapa runsaasti tyviversoja muodostaville pensaille esim. paju- ja pihlaja-angervot. Piikikkäät ja tiheät pensasruusut on myös helpointa nuorentaa leikkaamalla ne alas n. 5 vuoden välein.
