Suomalaiskotien väritrendit ovat viimeisen sadan vuoden aikana tehneet heiluriliikettä hillittyjen vaaleiden ja kirkkaiden, voimakkaiden sävyjen välillä.
”Tyypillistä on, että uusi vuosikymmen on aina heilauttanut muotivärejä mahdollisimman kauas edellisen aikakauden trendeistä. Tämä kertoo paitsi luontaisesta kyllästymisestä vanhaan, myös ajasta: kun ilmassa on kuplinut optimismia, se on näkynyt väreissä valoisuutena ja heleytenä”, sanoo Tikkurilan väriasiantuntija, värikategoriapäällikkö Irina Hanhisalo.
”Parhaiten dokumentoitua tietoa kullekin ajalle tyypillisestä värien käytöstä löytyy useimmiten julkisista rakennuksista. Vuosikymmenten uudet sisustusvärit sekä tyylit ovat saavuttaneet kodit eri tahdissa, kaupungissa ehkä vähän nopeammin kuin maaseudulla. Siellä oli sama pirtti ja samat hirsiseinät, jotka oli todennäköisesti tapetoitu hillityllä, pienikuvioisella tapetilla”, Irina Hanhisalo kertoo.
”Muutenkin olemassa oleva rakennuskanta on aina mukautunut sisustusmuodin muutoksiin kerroksittain, ja tavallisissa kodeissa kerrokset ovat saaneet näkyä.”
Kokosimme eri vuosikymmenten väritrendien pääpiirteet ja sävyesimerkkejä nykymaalarin inspiraatioksi.
1920-luku
Vauhdikkaaseen 1920-lukuun osui monta tyyliä: Antiikista selkeälinjaisuutta ja geometrisuutta poiminut klassismi seurasi jugendia ja kansallisromantiikkaa. Myös art deco -tyyli osui 1920-luvulle.
Kun puhutaan klassismin ajan sisävärityksestä, mieleen nousevat helposti töölöläiskodit korkeine huoneineen. Seinien sävymaailmat olivat murrettuja, ja käytössä olivat pääasiassa luonnonpigmenttejä sisältäviä maaleja.
1930-luku
1930-luvulla klassismi näkyi edelleen, mutta samalla funktionalismi valtasi alaa. Betonirakentaminen alkoi yleistyä, ja luonnonvaloa virtasi asuntoihin. Samalla seinäpintoihin alettiin kiinnittää enemmän huomiota.
Funktionalismiin liittyvä selkeyden ja puhtauden ihanne nosti hyvin vaaleat yleisvärit suosioon. Valkoinen muuttui puhtaammaksi ja vaaleat sävyt kirkastuivat. Rinnalle tuli kuitenkin kirkkaansinistä, -vihreää ja -punaista luomaan kontrastia ja tehostamaan yksityiskohtia. Hyvä esimerkki funktionalismin ajan värisuunnittelusta on Paimion parantola.
1940-luku
Sotavuosikymmenenä kodin sisustaminen ja värit muuttuivat toisarvoisiksi. Jälleenrakennuskausi myötäili väritykseltään 1930-luvun värejä, paitsi että funktionalismin kirkkaita värejä ei käytetty. Käyttöön jäivät perusvärit vaaleine ja murrettuine sävyineen. Punertavan beige ’puuteri’ oli yksi muodikkaimmista sävyistä. Nykyään tämä sävy tunnetaan nudena.
1950-luku
Sodan ja pula-ajan jälkeen uudet värit vyöryivät suomalaiskoteihin. Pinnat saivat raikkaan, pirteän ilmeen, kun niitä maalattiin muun muassa hehkuvilla pastelliväreillä ja toisaalta valkoisella ja vaaleavoittoisilla sävyillä.
Jälleenrakennusajan loppupuolella suomalainen design nousi vahvana, ja kuuluisat suunnittelijat määrittivät suomalaiskotien tyyliä ja sisustamista. Artekin kalusteet ja vaalea puupinta saivat rinnalleen luonnollisia murrettuja sävyjä.
Markkinoille tuli uusia maalityyppejä, muun muassa Amerikan-markkinoilta saapuivat vesiohenteiset maalit. Yki Nummi suunnitteli 1950-luvun markkinoille Tikkurilan Joker-värikartan, jossa oli 144 väriä. Mukana on paljon heleitä sävyjä, paletti ei ole yhtä harmaataittoinen kuin nykyisissä kartoissa.
1960-luku
Helppokäyttöiset vesiohenteiset maalit löivät itsensä lopullisesti läpi, ja pigmenttien kehittymisen myötä saatavilla olevien värien määrä moninkertaistui. Värikkyys ja isot kuviot tulivat ryminällä, ja ennakkoluulottomuus, optimismi ja rohkeus näkyivät suomalaiskodeissa, ehkä jopa ylilyönteihin asti.
Värit olivat puhtaita ja voimakkaita, ja niitä yhdisteltiin leikkisästi ’enemmän on enemmän’ -periaatteella. Auringonkeltaiseen seinään saatettiin yhdistää myrkynvihreät keittiönkaapit ja kokonaisuus täydennettiin Marimekon suurikuvioisilla verhoilla.
1970-luku
Murretut värit nousivat hallitseviksi puhdasvärisen 1960-luvun jälkeen. Värien voima ja kylläisyys säilyivät ennallaan, mutta värikarttoja hallitsivat nyt ruskean, sinapinkeltaisen ja oranssin sävyt. 1970-luku oli lämpimien värien aikakautta. Lämmintä ilmettä kodeissa vahvistivat juuttitapetit, karvalankamatot ja samettisohvat.
1970-luvulle tyypillistä oli, että koko huone maalattiin samalla värillä, joskus jopa kattokin. Kirkkaankeltaiseen huoneeseen saatettiin maalata surutta vaikkapa oranssi tehosteseinä.
1980-luku
1980-luvulla elettiin vahvaa nousukautta. Silloin mikään ei ollut liian överiä, ja uutta aikakautta ilmentävä väripaletti oli vastaisku edellisen vuosikymmenen murretuille sävyille. Palettia hallitsivat kirkkaat pastellit esimerkiksi persikan, lohen, mintunvihreän ja vaaleansinisen sävyissä.
Toinen valtatrendi oli kova, kontrastinen mustavalkoisuus, joka saapui Suomeen maailmalta. Italialainen design toimi muutenkin sisustuksen selkeänä suunnannäyttäjänä. Siihen liittyi vaikutteita art deco -tyylistä. Tällaisia olivat muun muassa kalusteiden kromi ja lasi sekä hyvin abstrakti kuviomaailma.
